Kahdeskymmenesensimmäinen Kokkolan Talviharmonikka päättyi sunnuntaina 17. helmikuuta perinteisin menoin Haitarihiihtoon ja Monotansseihin. Hillitön auringonpaiste ja upea talvipäivä houkuttelivat Rastimajan täyteen, ja monolla pantiin koreasti. Mahtava festariviikko sai arvoisensa päätöksen.
– Aivan huikea viikko. Talviharmonikan aikaan kaupungissa sykki aivan oikea festivaalifiilis, taiteellinen johtaja Raimo Vertainen hehkuttaa onnellisena.
Silmät alkavat säihkyä erityisesti kävijämääristä puhuttaessa – vuosi vuodelta ne nousevat ylöspäin.
– Kokkolan Talviharmonikan yleisömäärä oli tänä vuonna noin 5300, hän kertoo ylpeänä, mutta alleviivaa, että taloudellinen tulos selviää vasta parin kuukauden kuluttua.
– Tiukkaa on myös meidän festivaalilla. Osaan konsertteihin tuli väkeä arvioitua vähemmän, osaan enemmän. Mehän olemme sikäli aina omituisessa tilanteessa, että Talviharmonikan valtion festivaalituen suuruus selviää vasta reilusti festivaalin jälkeen.
– 5300 on mahtava lukema tapahtumalle, joka sijoittuu keskelle kylmintä talvea ja rajallisiin puitteisiin. Ilmaistapahtumia oli yli puolet kaikista. Ulkoilmakonsertit ovat helmikuussa aika erilaisia kuin heinäkuussa, mutta toki meitä tänä vuonna sää suosi hienosti. Ja ulkonakin tarkeni tavallista paremmin, kun sauna lämpeni kävelykadulla moneen kertaan ja veti lauteet täyteen, Vertainen virnistää.
Hyväksi havaittu kaava – ja nuoria lisää yleisöön!
Kokkolan Talviharmonikan kahdenkymmenen vuoden kehityskaarta pohtiessaan Raimo Vertainen toteaa viikon ohjelman noudattaneen hyväksi havaittua kaavaa suorastaan poikkeuksellisen onnistuneesti: koko ajan tapahtui vaikka mitä. Joka päivä oli ilmaisia yleisötapahtumia, pitkin viikkoa oli huippukonsertteja kaiken ikäisille ja kaikki tutut elementit nuorista virtuooseista Kallentorin irrotteluun.
– Järjestelyt toimivat tosi hyvin, kaikki – sekä esiintyjät että tekijätiimin ydinjoukko – pysyivät terveinä ja tänä vuonna onnistuimme entistä paremmin houkuttelemaan kaikenikäistä yleisöä. Myös nuoret aikuiset löysivät konsertteihimme aiempaa paremmin. Eri tyylit ja musiikinlajit toimivat hienosti. Kaiken lähtökohta on tietysti pysyvät elementit, joita sekä yleisö että esiintyjät aina innolla odottavat. Sen päälle rakentuu se kaikki muu, joka usein nousee enemmän esiin, Vertainen muistuttaa ja kiittää koko Kokkolaa saumattomasta yhteistyöstä.
Viikon tähtihetkistä Vertainen nostaa tiistai-illan Ullavassa.
– Taide Vionojalla avautui poikkeuksellinen näyttely ja avajaisten jälkeen nautimme konsertista. Minua lämmitti erityisesti, kun Yli-Ullavaan saakka, jonne kyllä täytyy lähteä aivan varta vasten ja ajatuksella, tuli hyvin yleisöä paikalle.
Loppuviikon ohjelmassa peruselementit olivat tutuilla paikoillaan. Torstaina soi niin Pietarsaaressa kuin Kokkolassakin, perjantaina YLE radioi Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin konsertin, jossa mm. kantaesitettiin Veli Kujalan harmonikkakonsertto solistinaan Petteri Waris ja lauantaina nautittiin Guardia Nuevan Suuresta Viihdekonsertista kahteen kertaan. Solisteina tällä kertaa Jennie Storbacka ja Mika Pohjonen. Ensimmäistä kertaa Guardia Nuevan viulurivistössä nähtiin yhtä aikaa lavalla myös äiti ja tytär – Anna ja Fanni Koivisto.
-Tästä on hyvä jatkaa, Vertainen huokaisee tyytyväisenä.
Kiitos ja kumarrus, helmikuussa 2020 jatketaan!
– Tämä festivaalifiilis kantaa meidät lennokkaasti kohti seuraavaa Kokkolan Talviharmonikkaa! KIITOS yleisölle, esiintyjille, tukijoille, ystäville. Nyt on aika levähtää hetki, mutta laittakaa jo kalenteriin ylös ensi vuoden festivaalit: Kokkolan XXII Talviharmonikka vietetään 9.-16.2.2020, Kokkola 400-hengessä. www.talviharmonikka.com
