Etusivu » Historia » 13. Modernismi – sehän on jo käsitelty!

13. Modernismi – sehän on jo käsitelty!

Sodan jälkeen kulttuurin kurssia muutettiin selkeästi. Katseet käännettiin etenkin anglosaksisiin maihin. Neuvostovastaisista asenteista pyristeltiin eroon ja rakenneltiin kulttuurisuhteita itänaapuriin. Taka-alalle jätettiin tällä kertaa Saksa.

Viimeinen sotakorvausjuna kuki Neuvostoliittoon 1952, jolloin kolmensadan miljoonan kultadollarin tavaralasti oli toimitettu sodan voittajalle. ne olivat katkeria korvauksia mutta viimeistelivät Suomen kehityksen. Kun 1950-luku koitti, Suomi ei ollutkaan nujerrettu keppikerjäläinen vaan vaurastuva, nykyaikaan valmis teollisuusvaltio.

Jäidenlähtö tuntui luissa ja ytimissä. Uusi sukupolvi astui päättäväisesti esiin ja teki selvää vanhoista kaavoista. Muotoilijoiden menestys Milanon triennaaleissa kohotti itsetuntoa, ja ajan esinekulttuuri tarjosi konkreettisia tunnusmerkkejä: virtaviivainen maljakko pöydällä tai abstraktia maalaustaidetta muistuttava viitta harteilla henkivät muuttunutta ajattelutapaa.

Arkkitehdit piirsivät kuvan modernista utopiasta, joka alkoi kuin alkoikin toteutua. Nonfiguratiiviset taiteilijat valtasivat elintilaa vanhan polven ärhentelystä ja yleisön epäluulosta huolimatta. Runoista hävisivät loppusoinnut ja sidotut mitat lähes kokonaan.

Modernisoitumisen hinku oli valtava joskaan ei aina sujunut mutkattomasti. Säveltäjä Eino-Juhani Rautavaara (s. 1928) muistaa opiskeluajoiltaan 1950-luvulta:

”—uskomattomalta tuntuu sekin, että minä todella luulin keksineeni klaviatuurisymmetrian sävellysmetodina kun samoina vuosina tein Kolme symmetristä preludia ja kävin ne soittamassakin Bayreuthin Jeunessee Musicale -festivaaleilla. Ja kyllähän minä ne keksinkin, kun en toisista mitään tiennyt, vaikken ensimmäisenä. Vasta Juilliardin uuden musiikin luennoilla selvisi, että oli niitä jo muiltakin ollut.”

Modernismi – ehkä se muualla oli jo keksitty.

  • Yhteistyössä: