Etusivu » Historia » 01. Suomalaisen kulttuurikesän juuret

01. Suomalaisen kulttuurikesän juuret


Kaupunkisuomalainen olisi 1950-luvulla ymmärtänyt kesäkulttuurin varsin epämääräisesti; laivalaitureita ja tanssilavoja, lomanviettoa kesämökin rauhassa, perheen ja suvun yhdessäoloa alkeellisissa. luonnonläheisissä oloissa.

Kulttuurikesästä suomalainen tuskin puhui. Käsite oli outo, tai mikä pahempaa, vanhanaikainen, sopimaton virtaviivaisen viisikymmenluvun henkeen.

Energinen nuori säveltäjä ja musiikkiarvostelija Seppo Nummi (1932-81) näki asiat toisin. Hänen silmiinsä sana kulttuurikesä loihti muhkean näyn: kulttuuritapahtumien katkeamaton ketju panisi kerralla pisteen kesän veltolle joutilaisuudelle, yhdistäisi taiteet ja pohjoisen valon koko kesän kattavaksi hurmokseksi.

Euroopassa festivaalikuume jo riehui. Nummi laski, että erilaisia musiikkifestivaaleja oli pystytetty runsaat 150. Matkustushalu ja -mahdollisuudet olivat nousseet uusiin lukemiin, ja taiteista kiinnostunut keskiluokka kaipasi täysipainoista sisältöä lomanviettoonsa. Äänitystekniikan voittokulun arveltiin vain lisänneen elävän musiikin tarvetta.

Nummi esitti ideansa, journalisti kun oli, Suomen Kuvalehden palstoilla 1959.

”Ajatukseni mukaan muodostaisivat kesä- ja heinäkuu kaksikuukautisen yhtäjaksoisen kulttuuritapahtuman, joka jakautuisi viiteen eri paikkaan. Ohjelma noudattaisi lämpimän ajan etenemistä pohjoista kohden. Helsinki ja Turku alkaisivat, edellinen kesäkuun alussa, jälkimmäinen välittömästi Sibelius-viikon jälkeen. Sitten olisivat vuorossa Savonlinna ja Jyväskylä, joiden aikamäärät keskinäisillä neuvotteluilla saatiin jo kuluneenakin kesänsä sopimaan toisiinsa. Savonlinnan musiikkipäivien ajankohtana olisi kesäkuun viimeinen ja heinäkuun ensimmäinen viikko, Jyväskylän musiikkikulttuuripäivien taas heinäkuun keskimmäiset. Ja sarjan päättäisi Lappiin sijoitettu kansainvälinen musiikkileiri, jolla todennäköisesti tulisi olemaan suuri vastakaiku nimenomaan musiikin- ja luonnonnälkäisen saksalaisen nuorison keskuudessa.”

Kirjoittaja nimesi visionsa Finland Festivaliksi ja ehdotti väljää organisaatiota, jollainen näytti toimivan hyvin Alankomaissa. Hän heittäytyi kilpailuun mukaan Pohjolan kanssa esittämällä Sibelius-viikkojen aikaistamista: ”Skandinavian neljän musiikkijuhlan puitteissa pohjoisen solistikierroksen tekevät kansainväliset tähdet saapuisivat tänne ensiksi, eivät viimeksi kuten nyt tapahtuu.”

Turun musiikkijuhlille hän kaavaili suurta tulevaisuutta, kunhan restauroidun linnan pihaan saataisiin ulkoilmanäyttämö. Savonlinnassa piti lisätä opetusta, ja vertailevat pedagogit voisivat yksin tein antaa konsertteja ja monipuolistaa ohjelmatarjontaa. Jyväskylän musiikkikulttuuripäivät oli laajennettava suurfestivaaliksi. ”Ja Lappi muodostaisi jylhän finaalin tälle viisiosaiselle kesäsinfonialle”, hän unelmoi.

  • Yhteistyössä: