Etusivu » Uutiset » Lohtajan Kirkkomusiikkijuhlat 2016: Maa, meri ja taivas

Lohtajan Kirkkomusiikkijuhlat 2016: Maa, meri ja taivas

20.07.2016

Lohtajan kirkkomusiikkijuhlien 2016 Maa, meri ja taivas -konsertissa perjantaina 29.7.2016 klo 19 maailman parhaisiin soittimensa taitajiin lukeutuva Timo Korhonen, kitara sekä keskiajan musiikin monipuolinen tulkki Uli Kontu-Korhonen, sopraano, organetto ja dulcimer, vievät kuulijansa kiehtovalle aikamatkalle keskiajasta nykypäivään. Tarjolla on lumoavaa ja harvemmin kuultua, samanaikaisesti herkkää ja väkevää musiikkia, josta voi vain yksinkertaisesti antautua nauttimaan.

Samalla on tilaisuus tutustua keskiaikaisiin soittimiin, portatiiviurku organettoon sekä metallikieliseen sitraan eli dulcimeriin, joiden sointi kuin itsestään herättää eloon keskiaikaisen ritariromantiikan sekä hämyisten luostarien hartaan ja hieman salaperäisen tunnelman.

Konsertin syvämietteinen sisältö kutsuu kuitenkin myös pohtimaan luontoon, ihmisyyteen ja aikaan liittyviä kysymyksiä. Yhden ajan läpi kuultaa toinen, eivätkä ihmisenä olemisen peruskysymykset ole vuosisatojen vaihtuessa sittenkään juuri muuttuneet. Yksinäisyys satuttaa yhä. Tuoksuva ruusu, jonka täydellisen symmetrisesti toinen toisiinsa liittyvät terälehdet symboloivat pyhyyttä ja jumaluutta, on säille arka, ja varomaton poimija voi satuttaa sormensa sen piikkeihin.  Konsertin toista elävää säveltäjää, japanilaista Toshio Hosokawaa lainaten, ”yhdessä soinnissa voi olla koko maailma”, eikä kiinnostavaa ole vain lopputulos, vaan siihen tehty matka, aina sävelen synnystä ja sen vaatimasta energiasta lähtien.

Soivan aikakoneen ensimmäinen pysähdyspaikka on 1200-luvun Englanti. Kuulemme tuolloin hyvin suositun, Pyhälle Äidille omistetun laulun Sancta Mater Gracie, jonka erikoisuutena on toistuva, arvoituksellinen alaääni. Aikakauden ehkä tunnetuimman ranskalaisen trubaduurin, Bernart de Ventadornin, ritarilaulu ”Can vei la lauzeta mover” (Kun näen leivon lentävän) kertoo petetystä rakkaudesta. Birgittalaislaulun Rosa rorans bonitatem (Ruusu joka tuoksut hyvyyttä) myötä piipahdetaan Naantalin luostarissa, jossa laulun pyyntö ”tiuku taivaan armoa ja elämän puhtautta tänne murheen laaksoon asti” on aikoinaan, 1400-luvulla hartaana soinut. 1200-luvun kastilialainen hymni Rosa das rosas (Ruusu ruusujen ja kukkain kukka) ylistää jälleen Neitsyt Mariaa. Keskiaikakierros päättyy 1300-luvun lopun Englantiin, jossa kuullaan descant-tyyliin sävelletty messun osa Sanctus – Pyhä.

Aikakoneen seuraava pysähdyspaikka on 2000-luvun Japani. Sen läpi kuitenkin jännittävästi kuultaa vanha aika. Hosokawan Sakurassa (Kirsikankukat) säveltäjä yhdistää ns. Edo-periodin aikana (1600–1800-luvuilla) syntyneen japanilaisen melodian omaan tyyliinsä, johon kuuluvat herkkyys, yksinkertaisuus sekä pyrkimys saavuttaa mielen puhtaus ja tasapaino luonnon kanssa. Liettualaisen Pēteris Vasksin Yksinäisyyden sonaatti on syntynyt vuonna 1990, säveltäjän vakavasti sairaan, laitteiden varaan eristäytyneeseen elämäntilanteeseen joutuneen ystävän kohtalon virittämänä. Se edustaa hyvin Vasksin sävellystyön keskeistä tavoitetta, joka on ”ravita sielua”.

Lopuksi soiva aikakone saattelee kuulijansa Johann Sebastian Bachin musiikin ajattomuuteen, kun konsertin päättävät Timo Korhosen kitaralle sovittamat kaksi osaa, Sarabanda ja Ciaccona Bachin sooloviulupartitasta d-molli. Bach on oletettavasti säveltänyt teoksen kunnianosoituksena ja muistokirjoituksena ensimmäiselle vaimolleen Maria Barbaralle, joka kuoli yllättäen 1720 säveltäjän ollessa työmatkalla. Surumielisen koskettavassa musiikissa voi kuulla tuttuja koraalilainoja, kuten Vom Himmel Hoch (Enkeli taivaan), ja samalla lupauksen valosta, lohdusta ja uudesta alusta.

Uli Kontu-Korhonen on Sibelius-Akatemiasta valmistunut sopraano, joka on erikoistunut keskiaikaiseen laulumusiikkiin sekä aikakauden soittimiin, joita hän laulaessaan soittaa. Kontu-Korhosen soololevy Praemia lucis, Valon lahja (Alba Records) ilmestyi 2008 saaden hyvän vastaanoton. Kontu-Korhonen laulaa myös solistina vanhan musiikin yhtye Oliphantissa, joka on tuonut esiin ja levyttänyt aiemmin unohduksissa ollutta ranskalaista truveemusiikkia. Uli Kontu-Korhonen on osallistunut useiden keskiaikadraamojen toteutukseen sekä kouluttautunut Ranskassa hoitavan musiikin mahdollisuuksiin toimien nykyisin myös sairaalamuusikkona.

Timo Korhonen on yksi kitaransoiton monipuolisimmista taitajista, joka kiertää maailmaa solistina, kamarimuusikkona ja suosittuna mestarikurssien vetäjänä. Hän on palavasieluinen uuden musiikin ystävä, jolle useat nykysäveltäjät kuten Magnus Lindberg, Leo Brouwer, Kimmo Hakola, sekä Maa, meri ja taivas -konsertin säveltäjänimiin kuuluva Toshio Hosokawa ovat omistaneet teoksiaan. Korhosen kansainvälinen ura alkoi jo 17-vuotiaana Münchenissä, kun hän voitti kaikkien aikojen nuorimpana Saksan Radioyhtiöiden järjestämän musiikkikilpailun. Korhonen on esiintynyt merkittävillä musiikkijuhlilla yli kolmessakymmenessä maassa. Korhonen levyttää säännöllisesti Ondine-levymerkille, ja levytykset ovat saaneet useita palkintoja sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Hän on julkaissut kitaraedition Johann Sebastian Bachin sooloviulupartitoista japanilaisen Gendai Guitar –kustantamon kanssa.

Perjantaina klo 13 on myös Lohtajan kappelissa tarjolla sanaa ja musiikkia, kun Emma Hietamäki, viulu ja Lassi Takanen, huilu ja piano, sekä Johanna Koivumaa, urut ja piano, musisoivat ja Tuomo Jukkola puhuu.

Lohtajan XXXVIII Kirkkomusiikkijuhlat: Maa, meri ja taivas Lohtajan kirkossa pe 29.7.2016 klo 19. Liput 25 / 15 e, www.lipputoimisto.fi.

www.kirkkomusiikkijuhlat.fi

  • Yhteistyössä: