02.06.2009
Taidekeskus Salmelan juhlavuoden 2009 kuvataiteilijat
Igor Baranov (s. 1983) on valmistunut Pietarin taideakatemiasta kunniamaininnoin vuonna 2007. Baranov pyrkii taiteellaan alkukantaiseen ja maagiseen taiteen funktioon, näyttämään ihmisen ja alkuperäisten elementtien, luonnon ja avaruuden, yhteyden. Taide-esineen merkityksen ja taustan ollessa hänelle itsestään selviä, kiinnostus on vääjäämättä menetetty. Baranovin teosten henkilöhahmot taas ovat osa kosmogonista, maailmankaikkeudellista arvoitusta. Baranov työskenteli Salmelan talvistipendiaattina 2007–2008. (Apteekkitalo)
Johanna Ehrnrooth (s. 1958) tutkii teoksissaan tiloja ja ihmisiä rinnakkaisten peilien kautta heijastuneina ja varioituneina. Unen ja toden rajamaastossa häilyvää tunnelmaa sävyttää sivullisuuden tunne, etäisyys ja erillisyys. Taiteilijan kuvaamissa väläyksissä ja heijastuksissa on katoavaa hetkellisyyttä, toisaalta aika kiitää – mutta toisaalta seisahtuu. Ehrnroothin teoksissa näkyy myös hänen viehtymyksensä itämaiseen filosofiaan sekä arvoituksellisuuteen. (Salmela yläkerta)
Professori Eero Hiironen (s. 1938) on yksi Suomen kaikkien aikojen tuotteliaimmista kuvanveistäjistä. Hiirosen tärkein materiaali on haponkestävä teräs. Tämän vaikean materiaalin työstämisessä hän on alansa lyömätön mestari. Myös pronssi, kupari ja alumiini muovautuvat Hiirosen käsissä veistoksiksi ja reliefeiksi, suomalaisen luonnon, vuodenaikojen ja ennen kaikkea veden kuviksi. Jo 30 vuoden ajan on Hiirosen inspiraation lähteenä ollut kotoinen sisäsuomalainen järvi. Veden muotojen ja heijastusten kuvaajana Hiironen tunnustautuu rohkeasti missionääriseksi julistajaksi. (Salmela alakerta)
Ihmisen tyhjä kohta saa ääriviivat. On kuin juuri olisi hahmottumaisillaan, mitä siitä puuttuu… Antti Huovinen (s. 1972) liikkuu veistoksissaan sisäisten kerrosten kipeillä rajapinnoilla, missä ei näe eteensä ilman pikkuista veitikkaa silmäkulmassa. (Domanderin aitat)
Taiteilijana Anne Hyvönen (s. 1968) on kiinnostunut kuvaamaan ihmisten välisiä suhteita ja vuorovaikutusta elämässä. Taiteessaan hän käsittelee ihmisen inhimillistä raadollisuutta ja samanaikaista pyrkimystä hyvään, joka on yhtä todellista kuin pahuus. Aistillisuus on yksi henkisyyden muoto. (Apteekkitalo)
Tero Laaksonen (s. 1953) on uransa aikana antanut runsaan ja vahvan näytön. Yhteistä koko hänen tuotannolleen on teosten synnyn vaivattomuuden ja keveyden tunne. Pelkistetyissä maalauksissa toistuvat klassiset kulttuuriset merkit jättävät tulkinnalle tilaa. Laaksonen kuvaa teoksissaan asioita, joita olisi muutoin mahdoton esittää. (Salmela alakerta)
Kuvanveistäjä Ukri Merikanto (s. 1950) tunnetaan selkeämuotoisista teoksistaan. Hän työstää etupäässä kiveä. Materiaalin raskaudesta huolimatta hänen tavoitteenaan on luoda keveyden tuntua ja saada muodot ”lentämään”. Merikannon veistokset ovat rohkeita sommitelmia, joille on ominaista tiukan geometrinen muotokieli, hiotut pinnat sekä puhdaslinjaisuus. Tasapainon jännite on avainsana Merikannon taiteeseen. (Salmela alakerta)
Lars-Gunnar Nordström (s. 1924) on yksi Suomen tunnetuimmista konstruktivisteista. Nordström löysi tyylinsä jo 1940-luvun lopulla ja on siitä lähtien hionut sitä yhä selkeämpään ja kiinteämpään suuntaan. Nordströmin kuvailmaisu pohjautuu äärettömään tarkkuuteen. Hänen taiteelleen ovat ominaista suuret, yhtenäiset, suorien tai kaarevien linjojen selvästi erottamat väripinnat. (Salmela alakerta)
Pekka Parviaisen (s. 1981) maalauksissa ajatus elämän rajallisuudesta on toistuvasti läsnä. Vuodenaikojen vaihtelu, kasvu ja kuihtuminen ovat kuolevaisuuden ja toisaalta jälleensyntymisen ja elämän jatkumisen ilmentymiä. Parviaisen teoksissa on vaikutteita myös kalligrafisesta taiteesta. Hän käyttää sanoista usein vain osia tai muuttaa kirjainten järjestystä. Sanat ja katkelmat ovat maalauksen lähtökohta, lopullisen kuvan kannalta luettavuus ei ole välttämätöntä. Parviainen on kesän 2009 Nuori taiteilija. (Salmela yläkerta)
Irina Schuvaloffia (s. 1976) inspiroivat ajan etäännyttämät valokuvat, joiden henkilöt tarjoavat kerronnallisen ja elämän makuisen viitekehyksen maalaamiseen. Taiteilija saattaa jopa käydä kuvitteellisia vuoropuheluja maalattavien henkilöiden kanssa. Schuvaloffin taiteessa keskeistä on emotionaalisen kosketuspinnan tarjoaminen. Riippumatta taiteilijan kulloinkin käsittelemistä teemoista, pyrkii hän aina välittämään, jopa tartuttamaan katsojan kokemukseen ”siitä jostakin”, joka puhuttelee katsojaa taiteilijan tarkoittamasta temaattisesta yhteydestä riippumatta. Olennaista on, että katsoja vedetään mahdollisimman lähelle teosten emotionaalista rakennetta. (Postitalo)
Annuli Viherjuuri (s. 1984) inspiroituu oman elämänsä kokemuksista sekä kirjoittamistaan runoista. Tuoreissa öljymaalauksissaan hän käsittelee parisuhteen toiveita yhdessä pysymisestä herkän dramaattisesti esittävää ja abstraktia yhdistäen. Maalauksissa liikutaan tunnelmasta toiseen, perustusten sortumisesta rauhaan ja hiljaisuuteen, intohimon punaisesta särkymisen pelkoon. Salmelan rannassa sijaitsevan Huvimaja Höijerin Viherjuuri muuntaa seinämaalauksillaan sykähdyttäväksi turvapaikaksi, pesäksi. (Palvelijan asunto)
Juhlavuoden näyttelyssä lisäksi teoksia seuraavilta taiteilijoilta:
Kangasniemellä asuva ja työskentelevä Samuli Heimonen (s. 1975) valmistui taiteiden maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun kuvataiteiden maisteriohjelmasta 2002. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti vuonna 2000 ja yhteisnäyttelyihin hän on osallistunut vuodesta 1998 lähtien. Heimonen oli Salmelan kesän Nuori taiteilija 2001 ja Suomen Vuoden nuoreksi taitelijaksi hänet valittiin 2008. (Apteekkitalo)
Kivilitografiaan erikoistuneen taidegraafikko Harri Leppäsen (s. 1952) taiteessa ovat vuosien mittaan saaneet yhä merkittävämmän sijan veistokset, joiden materiaaleina ovat mm. pellava ja lyöntimetalli. Tuhatvuotisen kadun iso kulunut kivi on Leppäsen mielestä kiinnostavampi kuin jokin museaalinen esine samalta ajalta. Hän kertoo hakevansa näköyhteyttä menneisyyteen. Jälki, patina ja kuluminen ovat niitä seikkoja, jotka vetävät Leppästä puoleensa vanhoissa kulttuureissa, ja se on myös pohjana hänen työskentelylleen metallin ja patinoinnin parissa. (Salmela yläkerta)
Maria Mughal (s. 1974) valmistui Taideteollisesta Korkeakoulusta 2004. Mughalin taide käsittelee naiseutta, kulttuurista identiteettiä sekä erilaisia tunnetiloja. Mughal haluaa teostensa kautta ottaa kantaa urbaaniin elämäntyyliin sekä naiseuteen liittyviin odotuksiin. Teokset ovat taiteilijan näkemyksen mukaisia ajankuvia. Teoksissa toistuva ympyrämuoto viittaa naiseuden uutta luovaan voimaan ja elämän synnyttämiseen, jatkuvuuteen. (Kulttuuriravintola Kesäheinä)
Alexander Novoselov (s. 1980) on pietarilainen taidemaalari, joka työskenteli Salmelan talvistipendiaattina 2007-08. Hän on valmistunut Pietarin taideakatemiasta ja palkittu taideakatemian kultaisella mitalilla. (Salmela yläkerta)
Topi Ruotsalaisen (s. 1979) maalaukset kuvaavat henkilöitä ryhmittäytyneinä joukkioiksi ja parveilemassa vailla ihmeenpää tekemistä. Toimintaa etsitään pikemminkin toisten hahmojen suunnalta, läsnäolon ja vuorovaikutteisuuden kautta. Näiden hahmojen ja joukkioiden myötä Ruotsalainen pyrkii nostamaan esille piirteitä ja mietteitä tämän päivän länsimaisesta elämäntavastamme. Hän tahtoo myös sisällyttää teoksiin jotain määrittelemätöntä ja arkipäiväisyydestä poikkeavaa. Ruotsalainen oli Salmelan viime kesän Nuori taiteilija. (Apteekkitalo)
Elina Sarlin (s. 1977) pyrkii maalauksissaan kuvaamaan minuuden ja maailman yhteyttä. Jos ympärillä olevaa tilaa ajattelee samasta aineesta koostuvina abstrakteina muotoina ajattelun rajoittuneisuus helpottuu. Kun kiinteän ja ei-kiinteän aineen raja hämärtyy, on helpompaa ymmärtää oma yhteyden mahdollisuutensa maailmaan. Ihminen ei välttämättä ole oman ulkomuotonsa kokoinen kuori, joka halkoo ympäristöä siinä liikkuessaan. Samaa materiaa oleva aine voi kulkea toistensa ja itsen läpi. Sarlin työskenteli Salmelan talvistipendiaattina viime talvena. (Apteekkitalo)
Sampsa Sarparanta (s. 1973) on punk-laulaja ja maalari pienestä Salon kaupungista. Maalauksissaan Sarparanta käsittelee tavalla tai toisella elämän suuria kysymyksiä. Käytännössä tämä tarkoittaa kaikkea arjen kauniista hetkistä globaaliin politiikkaan. Teos, joka ei jollain lailla yritä etsiä elämän tarkoitusta, ei ole hänen mielestä maalaamisen arvoinen. Sarparanta oli Salmelan kesän Nuori taiteilija 2004. (Postitalo)
Vilmalotta Olivia Schafhauser (s. 1972) viljelee akryyli- ja öljymaalauksissaan monenlaisia visuaalisia symboleja. Työt muistuttavat kertomuksia, runoja ja aforismeja. Mukana on myös annos surrealismia. Schafhauser maalaa mielelläni muun muassa uni- ja alitajunnan tiloja. Taiteilijan tarkoituksena on herätellä maalaustensa avulla katsojan mielessä hiljaisia kysymyksiä. Schafhauser oli Salmelan kesän Nuori taiteilija 2003. (Apteekkitalo)
Sophie Schubakoff (s. 1984) on kehittänyt värikkäiden teostensa tekniikan vuosien saatossa. Hänen voimakkaiden akryylimaalaustensa teemana on vesi ja hän käsittelee aihetta rohkeasti. Sophie Schubakoff opiskelee Kuvataideakatemiassa ja hän oli yksi viime talven Salmelan talvistipendiaateista. (Kulttuuriravintola Kesäheinä)
Irina Tatarnikova (s. 1982) pyrkii taiteessaan kuvaamaan niinkin yksinkertaista mutta ikuista asiaa kuin kauneus, kuitenkin sen laajemmassa merkityksessä. Kauneus, jota on kaikkialla: meissä, teoissamme ja tunteissamme – maailmassa, joka ympäröi meitä. Kauneus, joka meillä usein peittyy arjen raakojen realiteettien alle. Hän valitsi aiheekseni naisen vartalon, koska se on kauneuden vanhin symboli, ja antoi kokoelmalle nimeksi ”Venus”. Tatarnikova työskenteli Salmelan talvistipendiaattina viime talvena. (Postitalo)
Anniina Vainionpää (s. 1979) on valmistunut Imatran taidekoulusta 2003 ja hän on jatkanut opintojaan Lahden Muotoiluinstituutissa. Vainionpää työskenteli Salmelan talvistipendiaattina viime talvena. Tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Hyvinkäällä. Puupiirrustus tekniikkana on taiteilijalle hyvin läheinen, hän pitää sen fyysisyydestä ja vaativuudesta. Esillä olevissa töissä teemana on lapsuus ja aikuisuus ja niiden välinen raja. (Apteekkitalo)
taidekeskus Salmelan näyttely on avoinna 6.6.-9.8.2009.